A3: Tutkimusdatanhallinnan tukipalvelut tulevaisuuden vaatimusten edessä. Palvelumuotoilulla parempaa datatukea

Manna Satama & Niina Nurmi, Itä-Suomen yliopisto
Aiheet: 1. Vastuullisuus, Yleinen

Tutkimusaineistojen tai -datanhallinta on yksittäisenä käsitteenä astunut tutkijoiden arkeen. Joillekin tutkimusdatanhallinta on luonteva ja suurimmalta osin selkeä käsite ja sen toteuttaminen sujuu ilman suurempaa hälinää. Jotkut joutuvat ärtymyksen valtaan, kun rahoittajat vaativat aineistonhallintasuunnitelmaa tai julkaisijat datan jakamista.   Kansalliset ja kansainväliset avoimen tieteen linjaukset ovat asettaneet tutkimukselle uudenlaisia tavoitteita, joiden tarkoitus on mahdollistaa erityisesti julkisin varoin toteutetun tutkimuksen aiempaa tehokkaampi tutkimusaineistojen hyödyntäminen. Tähän pyritään sellaisilla toimenpiteillä, joiden avulla esimerkiksi tietty tutkimusaineisto löydetään nyt ja kymmenien vuosien päästä, se on ymmärrettävissä muillekin kuin alkuperäiselle tutkijalle, tiedostot voidaan avata, niiden käyttöoikeudet on määritelty selkeästi ja lainsäädäntöä noudattaen ja niitä voidaan käyttää uudelleen muussakin kuin alkuperäisessä tutkimuksessa. Avoimen tieteen keskustelussa nämä kulminoituvat suosituksiin, joiden avulla voidaan toteuttaa ns. FAIR-periaatteita eli tutkimusdatan löydettävyyttä (Findability), saavutettavuutta (Accessibility), yhteentoimivuutta (Interoperability) ja uudelleenkäytettävyyttä (Reusability).    Tutkimusorganisaatioiden tehtävä on tarjota tutkijoille palveluja ja tukea tutkimustyöhön ja siten myös tutkimusaineistojen hallintaan. Käytännössä puhutaan vaikkapa datan käsittelystä, analysoinnista, koodaamisesta, laitteiden käytettävyyden huolehtimisesta, tietosuojasta, aineistojen jakamisesta muiden tutkijoiden kesken, sopimuksista, aineistojen säilytysajoista ja -paikoista sekä koko datanhallinnan kokonaisuuden ymmärtämisestä ja soveltamisesta omaan tutkimukseen. Yksi tukipalvelussa työskentelevä henkilö pystyy tuskin kaikkiin erityiskysymyksiin vastaamaan, jolloin tarvitaan useamman eri alan asiantuntijan yhteistä panosta ratkomaan tutkijan kysymyksiä.    Itä-Suomen yliopistossa käynnistyi datatuen kehittämishanke helmikuussa 2021, ja hankkeen jatkokausi pyörii vuoden 2022 loppuun. Tavoitteena on parantaa jo olemassa olevaa tutkimusdatanhallinnan tukipalvelua siten, että yliopistolaiset löytävät palvelun ääreen itselleen oikeaan aikaan ja että palvelu on nopeaa ja selkeää. Tähän otettiin hankkeessa avuksi palvelumuotoilu. Yhteiskehittämistä ja käyttäjälähtöisyyttä hyödyntävänä prosessina palvelumuotoilu on omiaan kehittämään tukipalvelua, jonka tuottamiseen yliopistolla osallistuu moniammatillinen osaajajoukko eri alan asiatuntijoita. Itä-Suomen yliopistossa hanketta ja koko datatuen palvelua koordinoidaan kirjastolta, mutta toimintaan osallistuu muista tukipalveluista IT-puolen, lakiasioiden, tietosuojan- ja turvan, tietoaineistojen ja rahoituksen asiantuntijoita.   Sisäisten palveluprosessien ja ohjeistusten kehittämisen ohella datatuen kehittämishankkeessa on tehty selvitystyötä datanhallinnan asiantuntijuuksista yleisemmällä tasolla. Datanhallinnan asiantuntijuuksia ja työtehtäviä löytyy valtava kirjo eri osaamispainotuksilla, joka edellyttää jopa uudenlaisten ammattilaisuuksien määrittelyä ja kouluttautumisen sisältöjä vähintäänkin kansallisella tasolla. Lisäksi hanke on myös osoittanut johdon tuen keskeisyyden alkaen koko yliopiston johdosta lähiesimiehiin. Tämä pitää sisällään myös johdon ymmärryksen siitä, että valmista ei synny muutamassa kuukaudessa. On siedettävä muutosten vaatima aika, jotta uudet toimintamallit asettuvat työskentelyn arkeen ja jotta organisaation strategiset tavoitteet voivat konkretisoitua toivotulla tavalla. Vaikka hankkeeseen sijoitetulla panoksella päästään jo pitkälle, on myös hyvä pitää mielessä, että datanhallinta on dynaaminen kokonaisuus. Se on jatkuvassa murroksessa, jolloin myös datatuen kehittäminen organisaatioissa on jatkuvaa työtä ja tarvitaan resursseja jo löydettyjen ratkaisuiden ajoittaiseen uudelleenarviointiin ja päivittämiseen.